Hyvä arki Keravalla


Erityinen päivä, ehdin sekä viemään että hakemaan lapseni esikoulusta. Aamulla olen ajoittain poissaoleva ja mietin alkavan viikon hommia. Vaalit eivät ole mielessä, mieli askartelee töissä. Päivä lentää kuin siivillä, mutta suuntaan ajoissa kohti eskaria ja suunnittelen tekeväni vähän vielä töitä pikkutyttöjen mentyä nukkumaan. Ennen sitä kuitenkin makaronilaatikot uuniin ja kirjastoon lasten kanssa. Ehkä reipas lenkki, jos saan jonkun isommista lapsista houkuteltua mukaan. En täysin poissulje kuntosalinkaan mahdollisuutta.

Lapsi pulputtaa iloisena päivän tapahtumia ja alkaa puuhakkaana kokkaamaan kanssani. Vilkuilen kelloa, tällä vauhdilla ruoka on valmista vasta kuudelta. Kananmuna rikkoutuu hienosti, tosin lapsen polvelle ja osansa saa myös koiran selkä. Kauhallinen jauhelihaa menee soijamakaroonilaatikkoon, puren huulta ja vakuutan taas ettei mitään hätää. Ja eihän meillä ole, ei kerrassaan mitään hätää. Mies tulee töistä kun ruoka on jo uunissa, minulla tosin peukalo rakolla koska koskin ritilään ajatuksissani paljain käsin. Silti kaikki on hyvin.

Nyt kun kirjoittelen tätä minua huvittaa ajatus siitä, että jonkun mielessä tässä kohtaa tekstiä on varmasti käynyt se, miten ihmeessä tuo nainen kuvittelee pääsevänsä valtuustoon bloggaamalla omasta tavallisesta elämästään. Hyvä kysymys, erittäin perusteltu. Mutta toisaalta, kaupunginvaltuustossa päätetään ihan tavallisen kuntalaisen elämään vaikuttavista asioista. Kyseessä voivat olla kunnan omat palvelut tai esimerkiksi järjestöpohjaisen toiminnan tukeminen.

Minun päiväni olisi ollut hyvin erilainen, ellei lapsellani olisi hyvää varhaiskasvatuspaikkaa Keskustan päiväkodin eskariryhmässä. Luotan ammattitaitoisiin kasvattajiin, lapseni viihtyy eskarissa. En koe päivähoitomaksua kohtuuttomaksi. Isommat lapseni käyvät koulua tai opiskelivat kukin tahoillaan, kaksi heistä Keravalla. Meidän perheessä on kokemusta kaikista Sompion koulun painotusluokista ja nuorinkin aloittaa musiikkiluokalla syksyllä. Maanantaisin ei ole harrastuspäivä, mutta meidän perheen lapset hyödyntävät aktiivisesti musiikki- ja tanssiopistoa sekä Vekarateatteria. Suunnilleen joka toinen maanantai käydään kyllä kirjastossa. Yksi lapsista harrastaa ja opiskelee muualla, mutta pääsee liikkumaan joustavasti ja nopeasti toiseen kaupunkiin hyvien liikenneyhteyksien takia. Kuntosalejakin Keravalla on useita ja jos sille päälle satun, Kerava-opiston tarjonnasta löytyy ihan mitä vain.

Kunnallista terveyskeskusta kritisoidaan paljon, mutta meidän perhe on sieltä saanut aina hyvää palvelua. Hammashoitola Keravalla on todella toimiva. Toisaalta olemme onnekkaita, terveyspalveluiden tarve on ollut vähäistä. Tiedän silti, että parannettavaakin on.

Minun ja perheeni hyvinvointi Keravalla on edellyttänyt kaupungilta uskomatonta panostusta ja tulee edellyttämään jatkossakin. Meillä ei kukaan oireile huonosta sisäilmasta kotona, koulussa tai työssä, en ole omaishoitaja, en ainakaan toistaiseksi tarvitse päihde- tai mielenterveyspalveluita ja nuoreni voivat aina tuoda kaverit meille kotiin nuorisotilojen ollessa suljettuna. Meidän perheessä on mahdollista panostaa riittävästi lasten harrastuksiin, mutta mahdollisuus harrastamiseen ei saa olla kiinni perheen taloudellisista resursseista. En voi siis sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että edellisten asioiden eteen tarvitsee Keravallakin tehdä paljon töitä tulevaisuudessakin.

Minä voin ajaa autolla ellei julkinen liikenne toimi.  Vaikka minä voin kysyä, vastata ja vaatia itselleni ja läheisilleni palveluita koska ääneni on kova ja tunnen palvelujärjestelmän, ei se tarkoita sitä etteikö palvelujärjestelmää tulisi entisestään kehittää. Minun läheiseni eivät käytä Keravan vammais- tai vanhuspalveluita, mutta siitä huolimatta tunnen vastuuta keravalaisten vammaisten ja ikäihmisten hyvinvoinnista. Neuvoloitakaan en enää tarvitse, näen kuitenkin ensisijaisen tärkeäksi laadukkaat neuvolapalvelut tulevaisuudessakin. Minulle jokainen tila ja mahdollisuus tiedonsaantiin on esteetön, mutta liian monelle ei. Ja minulla on työtä, kuten pitäisi olla jokaisella. Tarvitsemme ehdottomasti lisää työllisyyden tuen palveluita ja työllistymismahdollisuuksia Keravalle.

Näin vaalien alla aika monella ehdokkaalla on varmasti itseään toistava olo. Kun aloitin kirjoittamisen hetki sitten päätin, etten tällä kertaa kirjoita osallisuudesta. Tässä käy nyt toisin. Kuntapolitiikan tehtävänä on varmistaa ja taata kaikille kuntalaisille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin - terveyteen, toimeentuloon, koulutukseen, työhön ja vapaa-aikaan. Sanottavaa olisi vielä paljonkin, muttei kukaan jaksa loputtoman pitkää tekstiä lukea. Mainitsen nyt kuitenkin vielä sen, etten koe oikeudenmukaiseksi sitä että minä ja mieheni maksamme saman suuruista päivähoitomaksua kuin meitä reilusti vähemmän tienaavat ja kenties useamman päivähoitoikäisen lapsen huoltajat. En koe oikeudenmukaiseksi sitäkään, että meille lukion kirjat maksavat saman verran kuin luokkatoverille, joka joutuu kirjat kustantaakseen tekemään illat töitä minimipalkalla.

Olen iloinen jos luit pitkäksi venähtäneen kirjoitukseni loppuun saakka, keskustelen kanssasi mielelläni kun tavataan. Olen tavoitettavissa ja saatavilla myös tulevaisuudessa yhteisten asioiden tiimoilta, halutessanne kaupunginvaltuutettuna.

Ystävällisesti

Nina

Kommentit

Suositut tekstit