Sote-uudistus ja kuntapäättäjän vaikutusmahdollisuudet

Kunnat, Kerava mukaan lukien valmistautuvat maakuntahallintoon siirtymiseen. Sote- ja maakuntauudistus valinnanvapauslakineen jakaa niin kuntalaiset kuin poliitikot kahteen leiriin, puolesta tai vastaan. Poliittisesti värittynyttä keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on enää mahdotonta käydä mistään asiasta ilman, etteikö se kääntyisi sote-keskusteluksi ja vasen vs. oikea -kädenväännöksi.

Tässä vaiheessa on hyödytöntä käyttää aikaa tai energiaa väittelemällä siitä, kannattaako sote-uudistus. Kaikki mahdolliset voimavarat tulee nyt suunnata siihen, että sote-palveluiden siirtäminen maakuntaan onnistuu meidän asukkaiden hyvinvointia vaarantamatta.

Juho Saaren tuoreen kirjan Sosiaaliturvariippuvuus – Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa (2017) mukaan Suomi on menettänyt paikkansa sosiaali- ja terveyspolitiikan esikuvana EU:ssa. Tästä en ole yllättynyt, kuten en myöskään siitä, että sosiaalimenojen kasvu ylittää kansantuotteen kasvun. Sen sijaan voimme olla montaa mieltä siitä, edellyttääkö edellinen ensisijaisesti kulujen leikkauksia vai entistä vahvempaa panostusta ennaltaehkäisevän sosiaalityön lisäämiseen.

Viime vuosien hallituspolitiikan tuloksena tehtyjen tai kaavailtujen leikkausten vaikutukset alkavat näkyä vasta vuosien päästä, mutta niiden vaikutusten arviointi ja ennakointi on mahdollista vertaamalla nykytilannetta 90-luvun leikkauksiin. Vuosien 1990 – 2010 aikana lasten ja nuorten palveluita tarvitsevien ihmisten, kuten lastensuojelun-, kasvatus-, perheneuvontapalveluiden- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaiden ja erityisoppilaiden määrä on kasvanut 50-150% (Salmi, M. 2012).

Jos kirjoittaisin tästä asiasta sosiaalisessa mediassa, viimeistään tässä vaiheessa joku kehoittaisi keskittymään niihin asioihin, joihin voimme kunnassa vaikuttaa. Juuri edellä oleviin asioihin voimme vaikuttaa ja juuri niihin meidän tulee vaikuttaa.

Ainoa keino hallita sosiaalimenojen kasvua tulevaisuudessa on tuottaa laadukkaita sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluita. Kuntien luottamusjohdon osaaminen, arvot ja tahtotila ovat ratkaisevassa asemassa siinä, minkälaisia päätöksiä kunnassa tehdään. 

Kunnanvaltuutettujen substanssiosaamista tarvitaan kaikilla kunnan toimialoilla. Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien päätösten kohdalla olen kokemukseeni perustuen sitä mieltä, että hyviin pitkän aikavälin päätöksiin tarvitaan alan koulutuksen saaneita luottamushenkilöitä, siitä huolimatta että varsinainen asiantuntijuus on asioita valmistelevilla kunnan työntekijöillä. Palveluiden laadun ja vaikuttavuuden kehittämistä emme voi kunnallisella tasolla laittaa jäihin maakuntahallintoa odotellessa, juuri nyt meillä on syytä panostaa kehittämiseen entistäkin enemmän.

Keravalla tilanne palveluiden saatavuuden ja myös laadun näkökulmasta on verrattain hyvä, joskin parannettavaa toki on aina. Näissä kevään 2017 vaaleissa ratkaistaankin tulevaisuuden suunta, ei suinkaan vasemmalle vai oikealle, vaan eteenpäin tai takaisin 90-luvulle. Minä olen suuntani valinnut ja toivon, että voin tulevaisuudessakin jakaa osaamistani Keravan eteen.